Ajattelin joskus pari vuotta sitten, että laatikkoetsintä on noseworkin tylsin osio: koira haistelee laatikoita, ja sitten tulee löytö. Mitäs jännää siinä on? Nyt ajattelen, että mitä useammin pääsen tekemisiin laatikkoetsinnän kanssa, sitä kiinnostavammaksi ja kiehtovammaksi se käy.
Yksi syy laatikkoetsinnän viehätykseen on etsintäalueella liikkuva ilma, joka saattaa kuljettaa hajua jännittäviin paikkoihin, kuten sisällä huoneen nurkkiin tai seinille tai ulkona etsintäaluetta reunustaviin puskiin tai ruohonkorsiin. Yleisintä kuitenkin taitaa olla, että haju siirtyy piilosta lähellä olevien laatikoiden päätyihin tai ulkoseiniin.
Olen alkanut miettiä, miten laatikkoetsintää kannattaisi harjoitella, jotta koira oppisi olemaan ilmaisematta siirtymähajuja (väärästä laatikosta) ja sen sijaan oppisi varmistamaan, mistä laatikosta haju todella on peräisin.
Tässä 5 asiaa, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Keksitkö muita?
1. Harjoittele eri ikäisiä laatikkopiiloja. Nosework-kokeessa laatikkoetsinnässä(kin) ensimmäisenä ja viimeisenä suorittavan koiran välillä voi siirtymähajujen aiheuttamien haasteiden suhteen olla todella suuri ero. Alkupään koiralla ei ehkä vielä ole montaa hajukertymää ratkottavana, mutta loppupäässä tilanne voi olla jo aivan toinen. Nollakoira löytää ehkä oikean laatikon 10 sekunnissa, mutta kokeen viimeinen koirakko ratkoo samaa tehtävää puolitoista minuuttia. Vanhenna siis joskus hajua 15 minuuttia, joskus neljä tuntia.
2. Kouluta koira selviämään toisten koirakoiden valeilmaisuista. Kun hajukertymiä syntyy koealueelle, alkaa tulla myös valeilmaisuja. Ja kun yksi koira tekee valeilmaisun, se tarkoittaa sitä, että ilmaisukohtaan voi jäädä koiran eritteitä ja koirasta erittyy ”löydön tuoksu”. Eli se ihana hyvän fiiliksen haju, joka syntyy, kun koira ilmaisee ja ohjaaja ilmoittaa löydön. Joku koira saattaa oppia ilmaisemaan sitä hajua, varsinkin, jos koirakko harjoittelee aina niin, että toiset koirakot ovat etsineet ja löytäneet saman piilon jo aiemmin.
3. Harjoittele laatikoita erilaisissa lämpötiloissa ja sääolosuhteissa. Auringon lämmittämällä asfaltilla, kylmällä asfaltilla, lattialämmityksen päällä, jäisellä hiekkakentällä, tihkusateessa, tuulessa, ilmastoidussa tilassa jne.
4. Harjoittele erilaisilla laatikoilla. Erilaisista laatikoista ilma tulee ulos eri tavalla. Jos käytät aina laatikoita, joista ilma pääsee helpoiten pois kannen kautta, koira oppii ehkäpä haistelemaan vain laatikoiden yläreunat. Joissain kenkälaatikoissa saattaa olla ilmareikä pitkällä sivulla tai lyhyellä sivulla.
5. Opeta koira etsimään laatikoista se kohta, joka haisee eniten. Tätä voi opettaa ihan alusta asti vaikkapa siten, että palkkion kriteeri on aina se, että koira vie nenänsä mahdollisimman lähelle hajua ja koira palkitaan aina mahdollisimman lähelle hajunlähdettä. (Toki koira koulutetaan ilmaisemaan myös luoksepääsemättömiä piiloja, mutta ennen sitä kannattaa opettaa tarkkuutta.)
Laatikoilla treenatessa hajutarran voi kiinnittää mahdollisimman lähelle ilman ulostulokohtaa. Etsiikö koira aina sen kohdan vai ilmaiseeko se vain laatikkoa?
Laatikkotreeni ulkona tuulisessa säässä
Tänään Hiisi teki ulkona pienen laatikkotreenin, jossa piilo on vajaan tunnin ikäinen. Jotkut laatikot ovat aika löysästi kiinni tai jopa avoimia, eli ilmaa pääsee virtaamaan laatikoiden sisään. Laatikot ovat myös aika lähellä toisiaan. Tuuli oli välillä niin voimakas, että se siirsi laatikoita paikoiltaan. Lisäksi tuulen suunta vaihteli useita kertoja piilon tekemisen jälkeen. Olosuhteet olivat siis erittäin otolliset hajusiirtymien syntymiseen.
Ennen lähetystä annan Hiisin rauhassa katsoa laatikoita, nuuhkia ilmaa ja tehdä oman etsintäsuunnitelmansa. Hiisi ratkoo laatikkotehtävän siten, että se valitsee aloituspisteen, rengastaa oikean laatikon ja vertailee rengastusmatkallaan lähilaatikot. Saman strategian olen nähnyt myös kokeissa ja aiemmissa treeneissä muutamia kertoja, eli sillä on jonkinlainen suunnitelma hajusiirtymien varalle.
Hajun taju 
Vastaa